Maidontuotannon päästöt halutaan nyt kuriin uusi lehmälaji jalostamalla - mitä jos katsoisimme peiliin ja alkaisimme jalostaa itseämme?

Iltalehti julkaisi helmikuun alussa artikkelin, joka esitteli ratkaisun ilmastonmuutosta vastaan: vähäpäästöisemmät lehmät, jotka syövät ja ulostavat nykyistä vähemmän. Vaikka Suomi onkin tunnettu maitopropagandan maa, ei moista ehdotusta sentään ole ennen kuultu. Uutinen herätti paljon kysymyksiä. Mitä on ihmisyys? Missä menee raja? 

Suomen kokonaispäästöistä noin 12 prosenttia tulee maataloudesta, josta viisi prosenttia yksinomaan maidontuotannosta. Maitotalouden vuosittaisia metaanipäästöjä on saatava laskettua roimasti.  Tavoitteena on päästä 36 prosentin vähennykseen vuoteen 2035 mennessä. 

Miksi suomalaiset juovat maitoa enemmän kuin yksikään toinen kansa?  
Katsaus historiaan osoittaa, että maamme on jo pitkään ollut omavarainen maidontuottaja. Kasvien tai viljan viljely ei ollut yhtä tuottoisaa, joten erilaisten maitotuotteiden valmistamiseen on perinteisesti panostettu. Maidosta valmistettuja tuotteita - kuten voita - viedään naapurimaahamme Venäjälle, jossa Valion tuotteilla on edelleen vahva kuluttajakunta. Tämä on niin historian kuin onnistuneen brändäyksenkin ansiota. Revontulimaisemat ja kesäniityllä kirmaavat kantturat symboloivat kuluttajille vaurautta ja puhtautta. Mielikuva on juurtunut syvälle osaksi suomalaista kulttuuria. 

Tilannetta ei helpota EU:n kanavoima koulumaitotuki, jonka avulla koulut ja päiväkodit saavat maidon alennuksella. Ehtona tuelle on, että maitojulisteita ripustetaan koulujen pääsisäänkäynneille. 
Suomalaisten ravitsemustottumuksiin vaikuttavat pitkälti totutut, julkiset lautasmallit. Uudella, kansainvälisellä tutkimustiedolla voidaan osoittaa, ettei maito ole ensisijainen (eikä varsinkaan ainoa) kalsiumin ja D-vitamiinin lähde. Toistaiseksi Suomessa ei kuitenkaan vielä ole Valiosta riippumatonta maitotutkimusta. 

Maito kuuluu vasikoille, ei aikuisille ihmisille 
Tuotannon tehostuessa maidonkulutus on kasvanut tasaisesti samalla kun lypsylehmien määrä on vähentynyt. Tästä huolimatta lehmät tuottavat maitoa enemmän kuin koskaan. Kun 60-luvulla lehmä lypsi noin 3000 litraa vuodessa, on määrä nyt 9000 litraa. Muutos kesäniityllä kirmaavista kantturoista tehotuotannon vaatimiksi superlehmiksi on vaatinut veronsa. Suomen "eläinsuojelulaki" hyväksyy parsinavetat ja määrittelee 60 lakisääteistä jaloittelupäivää vuodessa. Näin parteen sidottu, lypsykoneet utareissaan elämä lehmä voi tuottaa ennätysmäärän maitoa syntymästä kuolemaan saakka. 

Itselleni on selvää, että olemme kadottaneet yhteyden luontoon, itseemme ja näin ollen toisiimme. “Toisilla” tarkoitan kaikkia eläviä olentoja - niitä, joiden kanssa jaamme ympäristömme ja elämämme. Karkeasti jaoteltuna maailmankuvamme voi muuttua kahta eri reittiä. Voimme joko löytää yhteyden itseemme ja näin ollen luontoon, jolloin ymmärrämme kaiken elävän arvon, tai muuttaa käytösmallejamme laista tulevan säädännön kautta. Päivittämällä 20 vuotta vanhaa eläinsuojelulakiamme myös kulutustottumukset muuttuisivat. Jos takaamme myös tuotantoeläimille niille kuuluvat oikeudet, kuten mahdollisuuden toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä, meidän tunnistettava, miten kestämättömällä pohjalla kulutustottumuksemme ovat. Saamme eläimistä jatkuvasti uutta tutkimustietoa tuntevina olentoina. Eläinten itseisarvon tunnustaminen laissa takaisi myös tuotantoeläimille paremmat olosuhteet, jolloin esimerkiksi parsinavetat kiellettäisiin.

Mainittakoon lisäksi vielä, että vasikat juovat maitoa kunnes ovat saavuttaneet sukukypsyyden. Tämän jälkeen niiden elimistö ei enää kykene pilkkomaan maidossa olevaa laktoosia. Sama pätee myös meihin ihmisiin, mutta valtiomme on normalisoinut tämän omaan kehitykseemme liittyvän ilmiön termillä laktoosi-intoleranssi. Sen sijaan, että kuuntelisimme omaa kehoamme, päätämme jatkaa maidon juontia sukukypsyydestä huolimatta - ja näin Valio vain jatkaa laktoosittoman tuotevalikoimansa laajentamista.

Maito kuuluu vasikoille ei meidän aamukahviimme tai muroihimme. Näin totesi myös Joaquin Phoenix taannoisessa Oscar-puheessaan. 

Superlehmäkään ei enää riitä 
Iltalehden jutun mukaan "maanviljelijöitä kiinnostaa jalostuksella parannettavat ominaisuudet, kuten hyvät sorkat, helppo luonne sekä hyvä terveydentila, hedelmällisyys ja lypsettävyys.”

"Hyvillä sorkilla" tarkoitetaan lehmän jalostamista niin, että se jaksaa kannatella räjähdysmäisesti kasvanutta, liikunnan puutteesta kärsivää kehoaan. Luonnossa lehmät liikkuvat muun muassa ruuan, veden ja sukuviettinsä ohjaamina. Tämän hetkisessä “eläinsuojelulaissa” 220 kiloiselle vasikalle riittäväksi elintilaksi on päätetty 1,8 neliötä. “Helpolla luonteella” taas tavoitellaan eläintä, joka osoittaa vähemmän vastarintaa kun sen henkeä uhataan esimerkiksi sähköshokeilla. Tämä on tietysti täysin luonnonvastaista: yksikään elävä olento ei ole halukas kuolemaan, vaan taistelee henkensä puolesta. Tämä on yhteistä meille kaikille.

Nyt siis nykyinen superlehmäkään ei enää riitä: haluamme kehittää uuden, luonnottoman lajin vastaamaan kulutustottumuksiamme. Artikkelissa ei pohdita erilaisia vaihtoehtoja, vaan taustalla on ajatus siitä, ettei maitokansaa saa “syyllistää” tai vaatia luopumaan mistään. Kulutustottumusten muuttamisesta ei kuitenkaan ole kysymys syyllistämisestä, vaan itsensä kehittämisestä ja vallitsevan ajanjakson hyväksymisestä. Emme voi itse päättää minne ja millaiselle aikakaudelle synnymme. Meidän on hyväksyttävä, että elämme jatkuvassa muutoksessa. 

Kriisit muutoksen mahdollistajina 
Kautta historian erilaiset kriisit ovat ajaneet meitä toimimaan. Kriisit mahdollistavat muutoksen, toimivat kehityksen taitekohtina ja mahdollistavat arvomaailman uuden järjestyksen. Ilmastokriisi laittaa koko ihmisyyden koetukselle. Filosofi Alasdair Macintyre korosti 1980-luvulla ilmestyneessä teoksessaan After Virtue, ettei kukaan ole syntyessään valmis. Meidän tulee siis kehittää itseämme moraalisiksi olennoiksi. Meidän täytyy hyväksyä aika, jossa elämme - ja muutokset, joita se vaatii. 
Sen sijaan, että alamme jalostaa muita lajeja, on aika katsoa peiliin ja jalostaa itseämme! 

Elle Kalaniemi
​Creaturan sihteeri