Mikä on välttämätöntä, miten elää hyvää elämää? Näitä asioita minitalossa asuva pariskunta Jani ja Sara kehottavat jokaista pohtimaan. Minimalistinen asuminen vapauttaa velkaloukusta ja lisää elämänlaatua.

Kaikki muuttui neljä vuotta sitten, kun Jani, 44, näki uutisen naisesta, joka oli rakentanut minitalon pyörien päälle. Silloin lamppu syttyi.

— Tajusin, että noinkin voi elää, ja että juuri noin haluan asua, Jani muistelee.

Samoihin aikoihin Janin elämässä meni uusiksi kaikki muukin: kahdenkymmenen vuoden avioliitto loppui, ja Jani myi asuntonsa ja autonsa pois – sekä sanoi itsensä irti töistä. Oli aika muuttaa elämän suuntaa. Nyt Jani on asunut rakennuttamassaan minitalossa jo vuoden. Kaikki on tähän mennessä mennyt hyvin.

— Jos ottaa kaikki mahdolliset uhat huomioon, ei tästä ikinä tule mitään. On pakko uskaltaa ottaa myös se riski, että jotain voi sattua.

Näin jälkiviisaana Jani kuitenkin toteaa, ettei asumismuodossa ole mitään kovinkaan ihmeellistä. Päinvastoin: hän toivoo, että olisi sittenkin uskaltanut tehdä enemmän itse, sillä tämä minitalo on rakennusliikkeen kokonaan valmistama.

Talo liikkuu traktorilla vetäen. Tällä hetkellä se on sijoitettu Tärkkilän runokylän maille Jämsään. Talo siirrettiin nykyiseen paikkaansa vappuna, ja jo samana kesänä Jani tapasi nykyisen kumppaninsa Saran, 32. Myös Sara oli miettinyt vastaavanlaista asumismuotoa jo aiemmin.

— Ajoin itseni piippuun, kun maksoin omakotitalosta järkyttävän isoa asuntolainaa. Lisäksi asunnon lämmittäminen saattoi maksaa talvikuukausina 400 euroa. Mitä järkeä sellaisessa muka on? Sara kysyy.

​
Perinteiseen asumismuotoon kumpikaan ei enää suostu.

— Tämä on parasta, mitä kuvitella saattaa. Kaikki on niin helppoa ja vapaata. Nyt tuntuu siltä, että tähän olisi pitänyt ryhtyä jo aikaisemmin, Jani summaa.

Jos talossa tarvitsee korjata jotain, se on aina pienessä mittakaavassa. Kustannukset ovat alhaiset nekin.
Asumismuoto on lisännyt hyvinvointia, siitä Jani ja Sara ovat yksimielisiä. Asuminen on joustavaa, kun taloa voi liikutella vaikkapa vuodenaikojen mukaan. Myös stressi on vähentynyt. Kun tietää, että tilaa on rajallisesti, poistuu tarve hankkia tavaraa. Tarpeet ylipäänsä vähenevät.

Mikä parasta: elämäntapa vie jatkuvasti ulos, vettä hakemaan tai ruokaa tekemään. Silloin tulee liikuttua ja oltua ulkona paljon enemmän. Juuri se lisää pariskunnan mukaan elämänlaatua.

— Niinkin yksinkertainen juttu, että pesee illalla hampaat ulkona – se on ihanaa. Siinä tarkkailee säätä, ja on aivan eri tavalla osa luontoa, Jani sanoo.

Tässä minitalossa ei ole juoksevaa vettä eikä sähköä, ja vessakin on ulkona. Onko elämä tuntunut rankalta? Kaikkea muuta: nyt Jani ja Sara haaveilevat entistä yksinkertaisemmasta elämästä, eivätkä koe kaipaavansa vanhassa elämässään mitään.

— Haluan yksinkertaistaa elämääni entisestään - kaikki turha pois! Kaikella täytyy olla jokin päivittäinen funktio, en halua mitään ylimääräistä pyörimään nurkkiin, Jani sanoo.


Pakkohan sitä on kysyä: paljonko minitalo on maksanut?

Tämän lähes 25-neliöisen minitalon hinta liikkuu 25 000 ja 30 000 euron välillä. Jani muistuttaa, että halvemmallakin pääsee, jos on valmis tekemään asioita myös itse eikä hanki kaikkea uutena.

Tällä hetkellä tilanne asuntomarkkinoilla on vääristynyt: kasvukeskuksiin on valtava paine, ja maaseudulla talot lahoavat pystyyn. Asuminen on ihmiselämän keskiössä monessakin mielessä. Se on merkittävä tekijä hiilijalanjäljen muodostumisessa, ja asuminen myös velkaannuttaa enemmän kuin mikään muu. Ison lainan ottaminen muutosten ravistelemassa maailmassa on sanalla sanoen epävarmaa. Minitalo vapauttaa siitäkin.

Jani näkee minitaloissa pelkkiä mahdollisuuksia. Syitä on koko liuta. Kun kaupunkialueella rakentamisen tila loppuu, voi minitaloasuminen olla ratkaisu. Pienen tilan lämmittäminen on halvempaa ja ekologisempaa. Siirrettävä minitalo myös joustaa työelämän todellisuuden mukaan, työ kun on nykyään yhä useammin keikkaluonteista.

— Uskon, että muutos lähtee ihmisten mielistä. Ensin jokaisen tulisi miettiä, mitä oikeasti haluaa ja tarvitsee. Hyvä elämä ei ole kiinni neliömäärästä, Jani pohtii.

Hän muistuttaa, että loppupeleissä elämää ohjaavat uskomukset. Mitä enemmän niitä pystyy kyseenalaistamaan, sitä tuoreempia ja laajempia näkökulmia avautuu. Se, mitä pidämme  “normaalina” tai “välttämättömänä” ei ole kiveenhakattua. Itseasiassa: valitsemallaan polulla Jani kokee yltäkylläisyyden kokemuksen kasvaneen vuosi vuodelta.

— Asuminen on ihmistä eniten orjuuttava asia, mutta sen ei ole pakko olla niin. Kenenkään ei ole pakko elää vaihtoehdottomuuden vankilassa.

Kirjoittanut ja kuvannut: Heidi Nummi

​Tilastokeskuksen asumistilastojen mukaan suomalaisista 70% asuu omistusasunnoissa, 50% taas pientaloissa. Yksinasujia on noin 44% ja kahden hengen perheitä noin 33% asuntokunnista. Tilastojen valossa ekologiset minitalot voisivat olla varteenotettava vaihtoehto yksinasujille sekä kahden hengen perheille. Tällä hetkellä rakentaminen aiheuttaa merkittävästi luonnonvarojen hukkakäyttöä, kun syrjäseutujen rakennukset jäävät tyhjilleen. Tähänkin ongelmaan siirrettävät ja ekologiset minitalot toisivat ratkaisun, koska ne voidaan joustavasti siirtää asukkaiden mukana paikkakunnalta toiselle.
Creaturan Kestävää elämää etsimässä -hankkeessa tarkasteltiin ekologisen asumisen lainsäädännöllisiä esteitä ja hidasteita. Keskeinen asumista ja erityisesti rakentamista sääntelevä laki on maankäyttö- ja rakennuslaki, joka määrittelee mihin ja miten saa rakentaa. Maankäyttö- ja rakennuslakia ollaan juuri uudistamassa, joka antaa hyvän mahdollisuuden ekologisesti järkevän rakentamisen edistämiselle. Tässä hankeessa tarkastelimme erityisesti minitaloasumista sekä ekokyläasumista. Ekokylien lakihaasteisiin ei tässä hankkeessa kuitenkaan paneuduttu, koska Suomen kestävän elämäntavan yhteisöt ry (SKEY) teetti tähän liittyvän selvityksen. 

Siirrettävät minitalot voisivat olla yksi ratkaisu autioitumisongelman uusiutumiseen
Minitalot voidaan karkeasti lajitella kahteen ryhmään eli pysyviin rakennuksiin ja siirrettäviin rakennuksiin. Minitaloasumisen hyviä puolia on normaaliin omakotiasumiseen verrättuna on vähäisempi tarve maa-alalle, pienempi lämmitystarve sekä luonnonvarojen vähäisempi kulutus. Siirrettävien minitalojen hyvänä puolena on, että ne voidaan tarvittaessa siirtää muuton mukana toiselle paikkakunnalle. Tämä saattaisi vähentää uusien autioituvien talojen syntymistä maaseudulle, jota on tällä hetkellä nähtävissä ympäri Suomea. Siirrettävä rakennus myös vähentää luonnonvarojen tarvetta, kun ei tarvitsisi rakentaa uutta rakennusta uudelle paikkakunnalle. 

Minitalojen ekologisuuteen liittyvää tutkimusta ei kuitenkaan oikein ollut vielä saatavilla, minkä takia laskennallista tietoa ympäristövaikutuksista ei ole saatavilla. Tässä täytyy kuitenkin myös huomioida elinkaaripäästöt, jossa keskeistä on rakennuksen käyttöikä. Hyvin rakennettuna minitalon käyttöikä on ihan yhtä hyvä kuin normaali omakotitalossa. Tällä hetkisissä rakennusmääräykset eivät koske alle 50 neliöisiä rakennuksia, minkä takia minitalojen rakentaminen on melko villiä. Villirakentaminen saattaa johtaa heikosti rakennettuihin minitaloihin, joiden käyttöikä jaa varsin lyhyeksi. 

Minitalojen yleistymisen suurimpana esteenä on sopivien tonttien löytäminen. Monissa kunnissa on tonttiehdoissa määritelty, että tontille saa rakentaa vain yhden päärakennuksen. Tämä käytännössä estää useamman minitalon rakentamisen samalle tontille. Siirrettävien minitalojen haasteena on rakennusluvan kiinnittyminen rakennuspaikkaan, jolloin toisessa kunnassa rakennukselle saatu rakennuslupa on paikkaan sidottu. Tämä tarkoittaa, että siirrettävää minitaloa ei voi siirtää toiselle paikkakunnalle ilman uutta rakennuslupaa. 
Nämä seikat tulisi huomioida maankäyttö- ja rakennuslain uudistamisessa. Valitettavasti maankäytön osalta tähän ei saada helpotusta, koska maankäyttöä koskevat määräykset jätetään uudessakin laissa kunnille. Autioituvien rakennusten syntyyn maankäyttö- ja rakennuslakiuudistus ei nykyisillä ehdotuksilla tuo helpostusta, koska rakennetuille asuinrakennuksille ei ole tulossa mitään kunnossapitotarkastusvelvoitteita. Ainoastaan korjaamiseen tulee erilaisia velvoitteita. Tämä ei ole vain maaseutujen ongelma vaan kaupungeissa on lukemattomia heikosti hoidettuja kiinteistöjä, jotka on saatettu joutua purkamaan jo 50 vuoden iässä. Sama ongelma tulee jatkumaan tulevaisuudessakin, jos maankäyttö- ja rakennuslakiin ei tehdä velvoitteita myös asuinrakennusten kunnossapidolle ja niiden tarkistuksille. 
​
Tässä tietysti huolena on asumiskustannusten nouseminen. Tähän tulisi taas puuttua tuilla. Puurakentamisen tukia tulisi kohdistaa myös minitaloille ja rakennusten kunnossapitoon tulisi olla myös kannustavia tukimuotoja. Tuet tulisi kohdistaa niin, että niitä on mahdollista saada vain elinkaareltaan ympäristöystävällisiin ratkaisuihin. Jotta myös uudenlaisille ratkaisuille on mahdollista saada tukea, täytyy niiden ympäristövaikutusten selvittämistä tukea. Ekologinen asuminen tulisi olla mahdollista kaikille eikä vain rikkaille. Tässä haasteena kuitenkin on, että kunnat haluavat tiestysti mahdollisimman hyvätuloisia veronmaksajia. Minitalojen asukkaat kuitenkin ovat keskimääräisesti pienituloisempia. Ekologisuuden kannalta pienituloiset aiheuttavat kuitenkin SYKEn vuoden 2019 tutkimuksen mukaan 2-4 vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin suurituloiset (riippuen lasketaanko päästöt henkilöä vai kotitaloutta kohden). Siksi suurituloisuuteen houkuttelu tonttiehdoilla ja muilla taloudellisilla ohjauskeinoilla on kokonaispäästövaikutusten kannalta ongelmallista.

Timo Kuusiola
Kestävää elämää etsimässä -hankkeen koordinaattori