Kestävä elämä − mitä se on ja miksi se on tehty niin vaikeaksi?

Miten ihmisten elintavat saadaan kestäviksi?

Tätä kysymystä olen pohtinut eri näkökulmista koko kahdeksanvuotisen ilmastourani ajan. Ilmastoalalla ajateltiin pitkään, että ongelma on tekninen, ja ettei ihmisillä vain ole tarpeeksi tietoa aiheesta. Tällöin ajateltiin, että kunhan saadaan kehitettyä teknisiä ratkaisuja ja kerrotaan ihmisille ilmastonmuutoksen haitoista, muutos saadaan varmasti aikaan.

Ihmisten elintavoissa ei ole tapahtunut juuri minkäänlaisia muutoksia. Tämä johtuu ennen kaikkea inspiroivien vaihtoehtojen puutteesta.

Teknisiä ratkaisuja onkin kehitetty vaikka kuinka paljon, eikä informaatiosta suinkaan ole pulaa. Viimeistään IPCC:n raportit ovat saaneet ihmiset kiinnostumaan ilmastonmuutoksesta ja luonnon monimuotoisuuden katoamisesta. Silti ihmisten elintavoissa ei ole tapahtunut juuri minkäänlaisia muutoksia.

Kiinnostuin talouspolitiikasta, sillä huomasin maailman pyörivän enemmän tai vähemmän talouden ympärillä. Talouspolitiikkaan vaikuttaminen osoittautui kuitenkin sekin lähes mahdottomaksi tehtäväksi. Päättäjien taho on vain saman systeemin yksi osa, joka ei voi tehdä päätöksiä ilman kansalaisten hyväksyntää. Tällä hetkellä tilanne on se, että vain murto-osa kansalaisista haluaa muutosta. Tämä johtuu ennen kaikkea innostavien, inspiroivien vaihtoehtojen puutteesta.

Lopulta olen huomannut, että ekologinen kriisi on monilta osin vallitsevan kulttuurin ja normaalina pidetyn elämäntavan kriisi. Tästä näkökulmasta katsottuna keskeisenä kysymyksenä onkin, miten meidän tulisi elää elämäämme.

Kestävää elämää etsimässä on hanke, joka pyrkii vastaamaan juuri tähän kysymykseen. Hankkeessa tarkastellaan, miten erilaiset elintavat vaikuttavat elinkaaren aikaisiin päästöihin. Keskeisintä roolia päästöjen määrissä näyttelee toimeentulon taso: Suomessa korkeatuloisimpien päästöt ovat lähes kolminkertaiset matalatuloisimpiin verrattuna.

Ekokriisi on vallitsevan kulttuurin ja normaalina pidetyn elämäntavan kriisi.

Hankkeessa tarkastellaan tyypillisen − niin kutsutun normatiivisen - elintavan päästövaikutuksia, ja vertaillaan niitä vaihtoehtoisiin ratkaisuihin, kuten elämään ekoyhteisössä. Lisäksi pohditaan, miten yhteiskunta ohjaa kansalaisia elämänvalinnoissaan esimerkiksi lainsäädännön ja tietyn minimitoimeentulon vaatimuksen kautta.

Kestävästä elämästä kohistaan kaikkialla, mutta tällä hetkellä yhteiskunta ohjaa ihmisiä elämään kestämättömästi samalla, kun kestävään elämään siirtyminen on tehty monin lainsäädännöllisin ja rakenteellisin tavoin vaikeaksi, jopa mahdottomaksi.

Mitä kestävä elämä siis on − ja miksi sen eläminen on tehty niin vaikeaksi?

Timo Kuusiola
Kestävää elämää etsimässä -hankkeen koordinaattori