#creaturapower esittää: Heidi Nummi
Olen rakastanut kaikenlaisia olioita pienestä lähtien. Lapsena minut saattoi löytää kesäisin mökkirannasta pelastamasta vedenvaraan joutuneita hyönteisiä tai hoivaamasta jyrsijäkatrastani.
Kiinnostus maailmaa ja sen kaikenlaisia olioita kohtaan vei ensin opiskelemaan maailmanpolitiikan tutkimusta Helsingin yliopistoon, jonka jälkeen opinnot jatkuivat Kiinassa. Pelkkä maailman teoreettinen ymmärtäminen ei kuitenkaan tuntunut riittävän, ja siksi päädyinkin tekemään vapaaehtoistöitä erilaisiin ihmis- ja eläinoikeusjärjestöihin. Tähän päivään mennessä olen työskennellyt sekä toiminut vapaaehtoisena kansalaisjärjestöjen parissa niin Suomessa, Kiinassa, Intiassa kuin Brasiliassakin.
Vuosien varrella aloin kuitenkin hahmottaa, että jos maailmaa todella halutaan muuttaa, täytyy tapahtua myös syvempi ajattelu- ja käyttäytymismallien muutos. Ihmisyyttä, sen haasteita ja potentiaalia, ei voi ymmärtää, jos ei ensin ymmärrä itseään. Kiinnostuin jooga- ja meditaatioharjoituksesta, ja opiskelinkin sekä joogista että buddhalaista traditiota Himalajalla useamman vuoden ajan. Lopulta päädyin itsekin jooga- ja meditaatio-ohjaajaksi.
Olen myös kirjoittanut pienestä saakka. Kirjoittajana kirjoitan mielelläni kaikenlaisista olioihin liittyvistä asioista, mutta lähimpänä sydäntäni ovat dystopiat ja utopiat sekä niiden mahdollisuus luoda uusia, tuoreita tiloja kulttuurimme ulkopuolelle. Nykyisessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä olen huolestunut erityisesti kollektiivisten unelmien ja utopioiden puutteesta. Meidän on uskallettava taas unelmoida ja luoda utopioita - ja tehtävä se globaalina yhteisönä.
Järjestöt ovat usein keskittyneet yhteen hyvin kapeaan aihepiiriin, jossa on toki myös etunsa. Perustimme kuitenkin Creaturan, sillä halusimme tuoda yhteen kaikki kolme muutoksen tasoa: yhteiskunnallisen, kulttuurisen sekä yksilöllisen. Kaikenkattava teema Creaturan toiminnassa on lajienvälisyys; ymmärrys siitä, että ihminen on vain yksi osa oliokuntaa. Ihmisillä on valtavasti opittavaa muilta lajeilta, jos vain olemme valmiita päästämään irti ihmiskeskeisestä maailmankuvastamme.
Toivoisin kaikkien muistavan, että tie muutokseen ei käy itseinhon vaan itsetuntemuksen kautta. Me emme ole välinpitämättömiä, itsekkäitä tai laiskoja - emmekä myöskään kykenemättömiä tai epäonnistuneita. Emme vain tunne itseämme ja omaa potentiaaliamme.
Meidän on uskottava ja luotettava ihmiseen, mutta samanaikaisesti muistettava, että pelkkä uskominen ja luottaminen ei riitä. Ihmiskunnan on aika astua radikaalille itsetuntemuksen polulle, eikä tuo polku ole aina miellyttävä kulkea. Jos kuitenkin uskomme ja luotamme omaan potentiaaliimme, pystymme kohtaamaan tuon polun ja sen mukanaan tuomat haasteet. Nykyinen loukku on ihmisen luomus, ja siksi myös tie siitä ulos käy ihmisen luovan potentiaalin kautta.
Olen rakastanut kaikenlaisia olioita pienestä lähtien. Lapsena minut saattoi löytää kesäisin mökkirannasta pelastamasta vedenvaraan joutuneita hyönteisiä tai hoivaamasta jyrsijäkatrastani.
Kiinnostus maailmaa ja sen kaikenlaisia olioita kohtaan vei ensin opiskelemaan maailmanpolitiikan tutkimusta Helsingin yliopistoon, jonka jälkeen opinnot jatkuivat Kiinassa. Pelkkä maailman teoreettinen ymmärtäminen ei kuitenkaan tuntunut riittävän, ja siksi päädyinkin tekemään vapaaehtoistöitä erilaisiin ihmis- ja eläinoikeusjärjestöihin. Tähän päivään mennessä olen työskennellyt sekä toiminut vapaaehtoisena kansalaisjärjestöjen parissa niin Suomessa, Kiinassa, Intiassa kuin Brasiliassakin.
Vuosien varrella aloin kuitenkin hahmottaa, että jos maailmaa todella halutaan muuttaa, täytyy tapahtua myös syvempi ajattelu- ja käyttäytymismallien muutos. Ihmisyyttä, sen haasteita ja potentiaalia, ei voi ymmärtää, jos ei ensin ymmärrä itseään. Kiinnostuin jooga- ja meditaatioharjoituksesta, ja opiskelinkin sekä joogista että buddhalaista traditiota Himalajalla useamman vuoden ajan. Lopulta päädyin itsekin jooga- ja meditaatio-ohjaajaksi.
Olen myös kirjoittanut pienestä saakka. Kirjoittajana kirjoitan mielelläni kaikenlaisista olioihin liittyvistä asioista, mutta lähimpänä sydäntäni ovat dystopiat ja utopiat sekä niiden mahdollisuus luoda uusia, tuoreita tiloja kulttuurimme ulkopuolelle. Nykyisessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä olen huolestunut erityisesti kollektiivisten unelmien ja utopioiden puutteesta. Meidän on uskallettava taas unelmoida ja luoda utopioita - ja tehtävä se globaalina yhteisönä.
Järjestöt ovat usein keskittyneet yhteen hyvin kapeaan aihepiiriin, jossa on toki myös etunsa. Perustimme kuitenkin Creaturan, sillä halusimme tuoda yhteen kaikki kolme muutoksen tasoa: yhteiskunnallisen, kulttuurisen sekä yksilöllisen. Kaikenkattava teema Creaturan toiminnassa on lajienvälisyys; ymmärrys siitä, että ihminen on vain yksi osa oliokuntaa. Ihmisillä on valtavasti opittavaa muilta lajeilta, jos vain olemme valmiita päästämään irti ihmiskeskeisestä maailmankuvastamme.
Toivoisin kaikkien muistavan, että tie muutokseen ei käy itseinhon vaan itsetuntemuksen kautta. Me emme ole välinpitämättömiä, itsekkäitä tai laiskoja - emmekä myöskään kykenemättömiä tai epäonnistuneita. Emme vain tunne itseämme ja omaa potentiaaliamme.
Meidän on uskottava ja luotettava ihmiseen, mutta samanaikaisesti muistettava, että pelkkä uskominen ja luottaminen ei riitä. Ihmiskunnan on aika astua radikaalille itsetuntemuksen polulle, eikä tuo polku ole aina miellyttävä kulkea. Jos kuitenkin uskomme ja luotamme omaan potentiaaliimme, pystymme kohtaamaan tuon polun ja sen mukanaan tuomat haasteet. Nykyinen loukku on ihmisen luomus, ja siksi myös tie siitä ulos käy ihmisen luovan potentiaalin kautta.