Puoluekeskeisen demokratian uudistaminen - Ihmis- ja eliökunnan kohtalonkysymys

Suomeen valittiin jälleen kerran uudet kansanedustajat, joille kansalaiset ja edunvalvontayhdistykset kasasivat omia toiveitaan seuraavan vaalikauden uudistuksista. Näihin toiveisiin puolueiden vaalikampanjat yrittivät vastata.

Vaalikeskusteluissa puolueet pistettiin väittelemään keskenään uudistusten keinoista ja kohteista.
Koko vaalijärjestelmä perustuukin vastakkainasettelulle, minkä vuoksi vaalit ovat omiaan lisäämään vastakkainasettelua eri väestöryhmien kesken. Tämän seurauksena väestöryhmien kesken kiistellään siitä, tulisiko meidän ensisijassa auttaa heikommassa asemassa olevia suomalaisia vai pitää kiinni globaalista vastuusta ohjaamalla varoja ilmastonmuutoksen hillintään ja globaalin eriarvoisuuden vähentämiseen. Tällaisesta keskustelusta herää kysymys: eikö meillä muka oikeasti ole varaa pitää huolta heikommassa asemassa olevista sekä pitää kiinni globaalista vastuusta kuten ilmastonmuutoksesta ja globaalin eriarvoisuuden vähentämisestä?
Vastaus omaan kysymykseeni on, että kyllä meillä on varaa, mutta se vaatisi nykyisenkaltaisesta puoluekeskeiseen demokratiaan pohjautuvasta yhteiskuntamallista luopumista.

Seuraavaksi tulisikin pohtia, onko aika ajanut jo ohi nykymallisesta edustuksellisesta demokratiasta. Demokratia ei toteudu sillä, että annetaan ääni neljän vuoden välein jollekin puolueen ehdokkaalle, jonka jälkeen päättäjillä on vapaat kädet muuttaa maan poliittisia linjauksia ajatellen ensisijassa aina puolueen kannatusta. Ongelmana on, että usean hallituspuolueen yhdessä tekemä hallitusohjelma on aina hyvin erilainen, kuin puolueen tennen äänestystä esittämä ohjelma. Tällöin äänestäjillä ei ole luotettavaa tietoa siitä, minkä puolesta he todellisuudessa ovat edes äänestämässä.

Nykyisessä poliittisessa järjestelmässä on lähes mahdotonta toteuttaa pitkäjänteistä politiikkaa, koska seuraava hallitus muuttaa aina edellisen hallituksen tekemät linjaukset. Päätösten tekemisessä saatetaan kuulla asiantuntijoita, mutta päätöksissä huomioidaan vain hallituspuolueiden linjaa edustavien asiantuntijoiden ehdotukset. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa Suomea johdetaan mielipiteillä eikä asiantuntemuksella. Valitettavasti poliitikoista annetaan kuva, jonka mukaan heillä on vastaus kaikkiin ongelmiin. Tämä on täysin järjetön mielikuva. Tärkeintä olisi saada sellaisia ehdokkaita, joilla on kykyä omaksua asiantuntijoilta ja kansalaisilta saatua tietoa ja tehdä niiden perusteella rationaalisia päätöksiä.

Poliitikkojen syyttäminen yhteiskunnallisista ongelmista on sekin järjetöntä. Poliitikot ovat saman toimimattoman yhteiskuntamallin vankeja kuin kaikki muutkin. Yhteiskunnallisiin ongelmiin ei ole yksittäisiä syyllisiä, ja sen hyväksyminen on ensimmäinen askel todellisten ratkaisujen löytämiseen.
Demokratian tulee uudistua. Muuten tapahtuu pahimmassa tapauksessa autoritarismin nousu, joka on jo tapahtunut joissain EU-maissa kuten Unkarissa, Puolassa ja Tsekeissä. Kansalliset hallitukset vierittävät usein vastuun maan ongelmista EU:lle, vaikka tosiassa kaikki EU:ssa tehdyt merkittävät päätökset on tehty jäsenmaiden hallitusten hyväksynnällä.

EU:n syyttäminen maiden sisäisistä ongelmista on johtanut tilanteeseen, jossa koko EU:n yhtenäisyys on vaakalaudalla. EU:ssa on toki omat ongelmansa, mutta EU:n suurin ongelma on jäsenvaltioiden kansallisen päätöksenteon kriisi, joka nykyisessä EU:n päätöksentekotavassa rapauttaa myös sen oman päätöksenteon. Siksi tärkein yhteiskunnallinen kysymys onkin, miten rakennetaan uudenlainen demokratiamalli, joka kykenee vastaamaan nykypäivän haasteisiin.
​
Meidän tulisi luoda uudenlaisia demokratiamalleja, jotka todella haastaisivat nykyisiä valtarakenteita. Ensimmäisenä askeleena olisi päätösten valmistelun demokratisointi, niin että valmisteluun voisivat osallistua myös muutkin kuin hallituspuolueiden kanssa samoilla linjoilla olevat organisaatiot.
Tämän voisi toteuttaa esimerkiksi vahvistamalla asiantuntijaelinten kuten Kehityspoliittisen toimikunnan ja Ilmastopaneelin asemaa poliittisessa päätöksenteossa. Niiden tehtäväksi voisi antaa varmistaa, että valmisteltavat päätökset ovat kestävän kehityksen Agenda 2030 tavoitteiden mukaisia. Asiantuntijaelinten resursseja tulisi myös lisätä, jotta ne voisivat myös paremmin osallistaa kansalaisia päätöksenteon valmistelussa. Päätösten valmistelussa tulisi muutenkin lisätä avoimuutta ja pyrkiä pois suljettujen ovien takana kokoontuvista setäkerhoista. 

Demokratian uudistaminen vaatii kuitenkin myös kansalaisten ajattelumallien muuttumista, sillä mikään demokratiamalli ei ole sellainen, joka pystyisi toteuttamaan jokaisen kansalaisen kaikki toiveet. Tärkeintä olisikin saada ihmiset muuttamaan “minä ja minun perheeni” -keskeistä ajattelumallia kaikkien ihmisten ja muiden eliölajien hyvinvointia edistäväksi ajatteluksi.

Olemme kaikki riippuvaisia toisistamme ja tällä hetkellä suurin osa eliölajeista on matkalla omaan tuhoonsa - ihmislajin ollessa syöksykierteessä kuskin paikalla.

Kirjoittanut Timo Kuusiola